Pitkä matka kotiin

Vielä kerran leiriydyimme Välimeren rantaan, St Tropezin jälkeen tuli sopivasti camping-alue, jossa oli oma uimaranta. Tällä kertaa alue oli tosin niin suuri ja me sen reunamilla, että kun uimasta tuli takaisin autolle, niin oli yhtä hiki kuin uimaan mennessä. Ruvettiin myös katselemaan karttaa sillä silmällä, lomakin päättyisi ennen pitkää ja vielä oltiin kaukana kotoa. Emme olleet varanneet paluuta laivalle Saksasta Suomeen, kun emme osanneet arvioida paluupäivää. Nyt oli kumminkin myöhäistä katua, paikkoja ei enää ollut.

Ei auttanut muu kuin lähteä pikaisesti jatkamaan matkaa ja ohitimme rivakkaan tahtiin joukon kaupunkeja, joissa olisi ollut mukava pistäytyä tutustumassa: Toulon, Marseille, Avignon, Montelimar, Valence, Lyon. Ehkä joskus toiste sitten. Lyonissa tosin ajettiin kaupungin läpi ja juututtiin siellä tunniksi ruuhkaankin, mutta ei siinä kuitenkaan nähnyt kaupungin parhaita puolia (paitsi Rhône-joen). Näimme siellä täällä maastossa myös palaneita alueita, ja myöhemmin sinä kuivana kesänä ne roihahtivat suuremmiksin metsäpaloiksi, mutta silloin olimme jo turvallisesti kotona.
Hetken viivähdimme Elsassissa, ajoimme 'viinitietä' Colmarista kohti Saksaa ja jäimme yöksi Ribeauvillen maalaukselliseen pikkukaupunkiin. Tämä oli myös nostalginen paikka minulle, sillä olin nuorena opiskelijatyttönä pari kuukautta juuri täällä Vogeesien vuoristossa oppimassa kieltä.

Ribeauville

Siitä sitten huitaistiin vauhdilla Saksaan ja Tanskaan, ajettiin pitkiä ja rasittavia päiviä, yöksi vain pysähdyttiin huilaamaan. Nähtävyyksiä ei enää ehditty katselemaan (paitsi Hannoverische-Mündenissä kun campingalue sattui olemaan ihan kaupungin keskustan vieressä). Vaan ei auttanut, kuka käski reissata niin kauas ja Tukholman laivaan oli ehdittävä. Tanskaan päästyämme saatoimme hidastaa matkantekoa ja kiertelimme pitkin rannikon pikkuteitä ja yövyimmekin siellä pari kertaa.

Sitten lautalla yli Helsingöristä Ruotsiin, jossa vietimme viimeisen yön Vadstenan leirintäalueella. Sielläpä olikin kova kuhina, koiria ja motocrossautoja niin, ettei sekaan ollut sopia. Paikkakunnalla oli samaan aikaan sekä valtakunnallinen koiranäyttely että autokilpailut. Vaikka alueen omistaja osoitti meille paikan, niin silti jouduimme pari kertaa vaihtamaan paikkaa. Kun kolmatta kertaa tultiin sanomaan, että taas ollaan jonkun varatulla paikalla, kieltäydyimme jyrkästi, menköön svenssonit nyt puolestaan minne tykkäävät. Sitä sitten naapurin ukko murjotti pitkään, hän kun olisi tarvinnut paikan kilpa-autolleen. Ei jäänyt kovin hyvä fiilis tästä paikasta (itse kaupunki oli kyllä nätti), uimaan sentään päästiin Vätterniin, mutta ranta oli matala, piti kahlata puoleen väliin järveä ;-) että pääsi edes napasilleen.

Vadstenan luostari

Seuraavana päivänä ajelimme Tukholmaan ja illalla laivan kokka kohti kotimaata.