Pitkä matka kotiin

Vielä kerran leiriydyimme Välimeren rantaan, St Tropezin jälkeen tuli sopivasti camping-alue, jossa oli oma uimaranta. Tällä kertaa alue oli tosin niin suuri ja me sen reunamilla, että kun uimasta tuli takaisin autolle, niin oli yhtä hiki kuin uimaan mennessä. Ruvettiin myös katselemaan karttaa sillä silmällä, lomakin päättyisi ennen pitkää ja vielä oltiin kaukana kotoa. Emme olleet varanneet paluuta laivalle Saksasta Suomeen, kun emme osanneet arvioida paluupäivää. Nyt oli kumminkin myöhäistä katua, paikkoja ei enää ollut.

Ei auttanut muu kuin lähteä pikaisesti jatkamaan matkaa ja ohitimme rivakkaan tahtiin joukon kaupunkeja, joissa olisi ollut mukava pistäytyä tutustumassa: Toulon, Marseille, Avignon, Montelimar, Valence, Lyon. Ehkä joskus toiste sitten. Lyonissa tosin ajettiin kaupungin läpi ja juututtiin siellä tunniksi ruuhkaankin, mutta ei siinä kuitenkaan nähnyt kaupungin parhaita puolia (paitsi Rhône-joen). Näimme siellä täällä maastossa myös palaneita alueita, ja myöhemmin sinä kuivana kesänä ne roihahtivat suuremmiksin metsäpaloiksi, mutta silloin olimme jo turvallisesti kotona.
Hetken viivähdimme Elsassissa, ajoimme 'viinitietä' Colmarista kohti Saksaa ja jäimme yöksi Ribeauvillen maalaukselliseen pikkukaupunkiin. Tämä oli myös nostalginen paikka minulle, sillä olin nuorena opiskelijatyttönä pari kuukautta juuri täällä Vogeesien vuoristossa oppimassa kieltä.

Ribeauville

Siitä sitten huitaistiin vauhdilla Saksaan ja Tanskaan, ajettiin pitkiä ja rasittavia päiviä, yöksi vain pysähdyttiin huilaamaan. Nähtävyyksiä ei enää ehditty katselemaan (paitsi Hannoverische-Mündenissä kun campingalue sattui olemaan ihan kaupungin keskustan vieressä). Vaan ei auttanut, kuka käski reissata niin kauas ja Tukholman laivaan oli ehdittävä. Tanskaan päästyämme saatoimme hidastaa matkantekoa ja kiertelimme pitkin rannikon pikkuteitä ja yövyimmekin siellä pari kertaa.

Sitten lautalla yli Helsingöristä Ruotsiin, jossa vietimme viimeisen yön Vadstenan leirintäalueella. Sielläpä olikin kova kuhina, koiria ja motocrossautoja niin, ettei sekaan ollut sopia. Paikkakunnalla oli samaan aikaan sekä valtakunnallinen koiranäyttely että autokilpailut. Vaikka alueen omistaja osoitti meille paikan, niin silti jouduimme pari kertaa vaihtamaan paikkaa. Kun kolmatta kertaa tultiin sanomaan, että taas ollaan jonkun varatulla paikalla, kieltäydyimme jyrkästi, menköön svenssonit nyt puolestaan minne tykkäävät. Sitä sitten naapurin ukko murjotti pitkään, hän kun olisi tarvinnut paikan kilpa-autolleen. Ei jäänyt kovin hyvä fiilis tästä paikasta (itse kaupunki oli kyllä nätti), uimaan sentään päästiin Vätterniin, mutta ranta oli matala, piti kahlata puoleen väliin järveä ;-) että pääsi edes napasilleen.

Vadstenan luostari

Seuraavana päivänä ajelimme Tukholmaan ja illalla laivan kokka kohti kotimaata.

Ranskan Rivieraa

Rivieran rantatie on näkemisen arvoinen, kauniita vaikkakin tosi tiheästi rakennettuja pikkukaupunkeja ja hulppeita jahteja venesatamissa. Välillä noustaan jyrkästi korkeille kukkuloille, jotka ovat usein vielä aivan luonnontilassa (paitsi suurkaupunkien ympäristössä nekin on rakennettu täyteen). Aivan oma lukunsa on sitten Monaco, jossa varakkuus todella näkyi: satamien huvijahdit olivat valtavan kokoisia, talot hienoja palatseja, liikkeet kalliita boutiqueita, ihmiset tyylikkäitä.

Monacossa asustellaan komeasti

Nizzassa eksyimme aika pahoin kapealle sivukujalle, mutta selvittiin sieltä sentään suht vähäisin vahingoin (kadun reunan skotteririvistö kaatui kuin dominopalikkarivi, kun automme hiukan ulommaista nappasi). Saatiin myös tuntumaa liikenteen joustavuuteen, kun monikaistainen rantatie sukelsi yhtäkkiä tunneliin, ja huomasimme että se onkin autollemme liian matala. Pois peruttaminen onnistui kumminkin ihan hyvin.


Välillä olisimme mielellämme pysähtyneet valokuvaamaan ja vaikkapa uimaan, mutta pysäköintialueet olikin tarkoitettu vain pikkuautoille, asuntoautolle ei tuntunut tilaa löytyvän mistään, monilla parkkipaikoilla oli jopa estetty isompien autojen pysäköinti matalin rautatangoin. Rantaleirintä loppui myös täysin Ranskan puolelle tultaessa, ei auttanut kuin ajella pitkät pätkät poispäin rannasta campingalueen löytääkseen.

Rivieran rantaan

Nälkä kasvoi syödessä ja päätimme jatkaa matkaa vielä etelämmäksi. Ajelimme maisemista nauttien Gardan itärantaa ja pysähdyimme etelärannalla Sirmionessa, joka sijaitsee kilometrejä pitkällä kapealla niemellä. Sieltä jatkoimme kohti Milanoa ja edelleen Lago di Comolle, jyrkkien rinteiden ympäröimälle syvälle järvelle Milanosta pohjoiseen.

Rantatie on melko kapea ja mutkainen, köröttelimme kaikessa rauhassa ihaillen upeita maisemia, kun ykskaks taaksemme ilmaantui nuorisoporukka avoautoineen töräyttelemään torvea. Vaan mitenpä siinä annat tietä, kun toisella puolen on jyrkkä kallioseinämä ja toisella puolen järvi (ja kylien kohdalla talot aivan tiessä kiinni)! Näkyvyyskin oli olematon ja liikenne vilkasta, ohittamista ei voinut ajatellakaan. Viimein kumminkin tuli pieni levike, jossa saatoimme päästää pojat ohi. Ja kiitokseksi siitä näyttivät turisteille keskisormea!!

Yövyimme Comon rannalla pari yötä ja kun sitten rupesimme tutkimaan karttaa, huomasimme että Rivieran ranta on sentään melko lähellä, eihän sitä nyt voida jättää näkemättä, kun kerran Italiassa ollaan. Sinne siis. Ja niin päädyttiin pienelle paikallisten asukkien suosimalle campingille, josta oli 10 metrin matka uimaan Välimeren lämpöisiin aaltoihin. Siinä oli myös oiva tilaisuus seurata italialaisten sosiaalista, perhekeskeistä elämäntyyliä. Pariin naapuriautoon tuntui ahtautuneen koko suku, miehet kävivät päivisin töissä, vaimot keskittyivät keittämiseen, lasten komenteluun ja juoruiluun, ja iltaisin koko porukka kokoontui pitkän kaavan mukaan syömään.

Tästä näkymästä nautimme n. 30 asteen helteessä, onneksi olivat vilvoittavat vedet lähellä

Eurooppaan

Seuraavana kesänä (2003) lähdimme laivalla Hangosta Rostockiin suuntana Garda-järvi. Ajelimme Potsdamin kautta kohti etelä-Saksaa ja jouduimme kerran yöpymään jopa ns. rastipaikalla, kun entisen Itä-Saksan puolelta ei löytynytkään etsimäämme campingia. Ensi reissulla pyrimme kiertämään suuret kaupungit, kun navigointitaito ei vielä oikein riittänyt, ainoastaan Leipzigin läpi ajoimme moukan tuurilla.

Tämä pyhimyspatsas oli keskellä metsää kauppareissumme varrella Starnbergerseellä

Etelä-Saksassa ohitimme Münchenin Dachaun pikkukaupungin kautta (keskitysleirin jäänteet olivat lähes kaupungin keskustassa!) ja jatkoimme vuoristoon Garmisch-Partenkirchenin talviurheilukeskuksen kautta. Nätti alppikaupunki, jossa talvisin on varmasti melko lailla kuhinaa. Alkoi sataa aika lailla ja siirryimme Itävallan puolelle.

Saksan ja Itävallan rajalla

Itävallassa yövyimme Insbruckissa ja kiertelimme kaupungilla jonkin aikaa, mutta sade senkuin yltyi. Maisemat olivat jylhiä ja komeita tasamaihin tottuneelle suomalaiselle, mutta lähdimme silti kohti Italiaa. Ylitimme Alpit moottoritietä ajaen Brennerin solan yli pitkin Europa-brückeä, ja olimme jo hyvissä ajoin iltapäivällä Garda-järvellä.

Garda-järven pohjoisosa ja Torbolen idyllinen pikkukaupunki, jossa viihdyimme useamman päivän.

Taustaa

Olemme useamman vuoden ajan tehneet asuntoautollamme reissuja sekä Suomessa että Euroopassa. Olemme pitäneet alusta alkaen perinteistä paperimuotoista päiväkirjaa, johon olemme kirjanneet kunkin päivän sattumuksia ja muita tunnelmia. Tarkoituksena on ollut lisätä myöhemmin näihin päiväkirjoihin myös kuvia, pääsylippuja, esitteitä ym. mukaan tarttunutta, mutta kas kummaa, tekemättä on jäänyt.

Varsinkin valokuvien lisääminen tekstin yhteyteen on bloggaajalle huomattavasti helpompaa kuin perinteisessä päiväkirjassa. Myös muuta aineistoa voi lisäillä tarpeen mukaan skannaamalla tai linkittämällä. Tekstikin on luettavampaa kuin puolihämärässä leirintäalueella keikkuvalla alustalla tehdyt harakanvarpaat.

Aloimme tämän harrastuksen jo 1990-luvun puolella, aluksi vuokraamalla auton viikoksi kerrallan. Silloin olivat vielä lapsetkin mukana, nyt heillä aikuisina on jo omat reissunsa. Viikossa ei kuitenkaan pitkälle pötkitty, kiersimme aluksi itäistä Suomea ja Pohjoismaita, mutta sitten teki mieli lähteä pidemmälle ja ajatus oman auton hankkimisesta tuli ajankohtaiseksi.

Vuonna 2002 kesällä hankimme ensimmäisen automme, sinisen Fiat Ducaton, ja totuttelimme autoon alkuun vain kotimaassa, Itä-Suomessa ja Lapissa, mitä nyt hiukkasen Norjan puolella piipahdimme. Komeat maisemat olivat sielläkin.

Tenojoki