Tällä kertaa oli vain runsaat 2 viikkoa käytettävissä reissuun, joten päätimme kierrellä Saksassa ja Itävallassa, jonka jylhistä maisemista olisi mukava nauttia kiireettömästi. Sen pidemmälle ei kannattaisi noin lyhyellä aikaa lähteä yrittämään.
Tähän reissuun valmistauduin aiempaa perinpohjaisemmin, sillä otimme käyttöön "navigaattorin" eli läppärissä oli Autoroute ja GPS-vastaanottimena työpaikalta lainattu Magellan (jonka virittelyyn Mikkisoftan kanssa keskustelevaksi meni jokunen tovi). Pinpointtailin leirintäalueita karttaohjelmaan suunnitellun reitin varrelle ahkerasti, kun Autorouteen niitä ei ollut valmiiksi tallennettu. Perinteiset paperikartat otettiin kumminkin mukaan, jos vaikka tekniikka ei toimisikaan.
Menimme Superfastilla Hangosta Rostockiin kesäkuun lopulla. Niihin aikoihin aikataulut olivat vielä sopivat: laiva tuli Saksanmaalle kello 18, joten oli hyvin illalla aikaa ajella Berliiniin asti eikä tarvinnut jäädä samantien sataman tuntumaan yöpymään kuten nykyisin joutuu tekemään. Tekniikka kumminkin petti ihan lähtökuopissa: leirintäalueen Poi-piste oli merkattu pikkusen väärään paikkaan (kaiken lisäksi väärässä kohdassakin OLI camping, mutta ns. puutarhaleiri eli ei tarkoitettu satunnaisille matkaajille). Siellä huonolla tiellä harhaillessa kello ehti tulla just kymmenen ennenkuin oltiin oikeassa paikassa. Työntekijät pistivät portin nenämme edessä kiinni ja väittivät pokkana, että alue on täynnä. Perinteikästä itäsaksalaista palvelua parhaimmillaan.
Tähän reissuun valmistauduin aiempaa perinpohjaisemmin, sillä otimme käyttöön "navigaattorin" eli läppärissä oli Autoroute ja GPS-vastaanottimena työpaikalta lainattu Magellan (jonka virittelyyn Mikkisoftan kanssa keskustelevaksi meni jokunen tovi). Pinpointtailin leirintäalueita karttaohjelmaan suunnitellun reitin varrelle ahkerasti, kun Autorouteen niitä ei ollut valmiiksi tallennettu. Perinteiset paperikartat otettiin kumminkin mukaan, jos vaikka tekniikka ei toimisikaan.
Menimme Superfastilla Hangosta Rostockiin kesäkuun lopulla. Niihin aikoihin aikataulut olivat vielä sopivat: laiva tuli Saksanmaalle kello 18, joten oli hyvin illalla aikaa ajella Berliiniin asti eikä tarvinnut jäädä samantien sataman tuntumaan yöpymään kuten nykyisin joutuu tekemään. Tekniikka kumminkin petti ihan lähtökuopissa: leirintäalueen Poi-piste oli merkattu pikkusen väärään paikkaan (kaiken lisäksi väärässä kohdassakin OLI camping, mutta ns. puutarhaleiri eli ei tarkoitettu satunnaisille matkaajille). Siellä huonolla tiellä harhaillessa kello ehti tulla just kymmenen ennenkuin oltiin oikeassa paikassa. Työntekijät pistivät portin nenämme edessä kiinni ja väittivät pokkana, että alue on täynnä. Perinteikästä itäsaksalaista palvelua parhaimmillaan.
Siinä sitten mietittiin ankarasti, että mitäs nyt, kun kadun varteenkin oli arveluttavaa jäädä nukkumaan. Viereisellä bussipysäkillä oli väkeä, jotka avuliaasti osoittelivat isoa parkkipaikkaa kauempana. Turvallista kuulemma olisi. Se pitikin paikkaansa, siellä oli kasarmi, jossa oli jatkuva vartiointi + valvontakameroita siellä sun täällä. Siihen jäimme ja vartiomies tuli heti kopistaan tsekkaamaan, mitä väkeä siihen ilmestyi. Aamulla sitten ajeltiin sisään campingille ja tilaa oli mistä paikkansa valita. Auto parkkiin, aamiasta pöytään ja sitten menoksi.
Bussilla ajeltiin pitkät matkat ennenkuin tultiin Zoogartenin aseman kohdalle, jonka lähellä oli sodassa osin tuhoutunut Kaiser Wilhelms Kirche. Se on jätetty restauroimatta muistoksi sodan tuhoista. Kuvaan on sattunut koululaisia luokkaretkellään, oltiinhan kesäkuun lopussa ja siellä koulut vielä lukukautta lopettelemassa.
Branderburger Torille oli pystytetty valtava panoraamakuva rauniokasasta, josta nykyiset rakennukset on koottu "entiselleen". Useiden maiden lähetystöt sijaitsivat lähettyvillä ja tyylikkäitä henkilökunnan edustajia istuskeli lounaalla ravintoloiden terasseilla. Hintataso ei silti ollut paha, joten mekin poikkesimme siellä aterialla. 
Keskuskatu Unter den Linden oli remontissa, joten kokonaiskuva oli sekavansorttinen. Muutenkin remonttia tehtiin paljon, joka puolella kaupunkia oli myös siniseksi tai punaiseksi maalattuja (vesi?/viemäri?)putkistoja, jotka risteilivät parin kolmen metrin korkeudella ilmassa kaiketi tilapäisesti, mitään koristuksia ne eivät tosiaan olleet.
Fredrik Suuren Charlottenburgin linna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti