Saksaa ja Itävaltaa ristiin rastiin (2005)

Tällä kertaa oli vain runsaat 2 viikkoa käytettävissä reissuun, joten päätimme kierrellä Saksassa ja Itävallassa, jonka jylhistä maisemista olisi mukava nauttia kiireettömästi. Sen pidemmälle ei kannattaisi noin lyhyellä aikaa lähteä yrittämään.
Tähän reissuun valmistauduin aiempaa perinpohjaisemmin, sillä otimme käyttöön "navigaattorin" eli läppärissä oli Autoroute ja GPS-vastaanottimena työpaikalta lainattu Magellan (jonka virittelyyn Mikkisoftan kanssa keskustelevaksi meni jokunen tovi). Pinpointtailin leirintäalueita karttaohjelmaan suunnitellun reitin varrelle ahkerasti, kun Autorouteen niitä ei ollut valmiiksi tallennettu. Perinteiset paperikartat otettiin kumminkin mukaan, jos vaikka tekniikka ei toimisikaan.

Menimme Superfastilla Hangosta Rostockiin kesäkuun lopulla. Niihin aikoihin aikataulut olivat vielä sopivat: laiva tuli Saksanmaalle kello 18, joten oli hyvin illalla aikaa ajella Berliiniin asti eikä tarvinnut jäädä samantien sataman tuntumaan yöpymään kuten nykyisin joutuu tekemään. Tekniikka kumminkin petti ihan lähtökuopissa: leirintäalueen Poi-piste oli merkattu pikkusen väärään paikkaan (kaiken lisäksi väärässä kohdassakin OLI camping, mutta ns. puutarhaleiri eli ei tarkoitettu satunnaisille matkaajille). Siellä huonolla tiellä harhaillessa kello ehti tulla just kymmenen ennenkuin oltiin oikeassa paikassa. Työntekijät pistivät portin nenämme edessä kiinni ja väittivät pokkana, että alue on täynnä. Perinteikästä itäsaksalaista palvelua parhaimmillaan.

Siinä sitten mietittiin ankarasti, että mitäs nyt, kun kadun varteenkin oli arveluttavaa jäädä nukkumaan. Viereisellä bussipysäkillä oli väkeä, jotka avuliaasti osoittelivat isoa parkkipaikkaa kauempana. Turvallista kuulemma olisi. Se pitikin paikkaansa, siellä oli kasarmi, jossa oli jatkuva vartiointi + valvontakameroita siellä sun täällä. Siihen jäimme ja vartiomies tuli heti kopistaan tsekkaamaan, mitä väkeä siihen ilmestyi. Aamulla sitten ajeltiin sisään campingille ja tilaa oli mistä paikkansa valita. Auto parkkiin, aamiasta pöytään ja sitten menoksi.

Bussilla ajeltiin pitkät matkat ennenkuin tultiin Zoogartenin aseman kohdalle, jonka lähellä oli sodassa osin tuhoutunut Kaiser Wilhelms Kirche. Se on jätetty restauroimatta muistoksi sodan tuhoista. Kuvaan on sattunut koululaisia luokkaretkellään, oltiinhan kesäkuun lopussa ja siellä koulut vielä lukukautta lopettelemassa.

Branderburger Torille oli pystytetty valtava panoraamakuva rauniokasasta, josta nykyiset rakennukset on koottu "entiselleen". Useiden maiden lähetystöt sijaitsivat lähettyvillä ja tyylikkäitä henkilökunnan edustajia istuskeli lounaalla ravintoloiden terasseilla. Hintataso ei silti ollut paha, joten mekin poikkesimme siellä aterialla.

Keskuskatu Unter den Linden oli remontissa, joten kokonaiskuva oli sekavansorttinen. Muutenkin remonttia tehtiin paljon, joka puolella kaupunkia oli myös siniseksi tai punaiseksi maalattuja (vesi?/viemäri?)putkistoja, jotka risteilivät parin kolmen metrin korkeudella ilmassa kaiketi tilapäisesti, mitään koristuksia ne eivät tosiaan olleet.

Fredrik Suuren Charlottenburgin linna

Syysreissu Barcelonaan

Synkimpään kaamosaikaan lähdimme pois loskaisesta ja pimeästä marraskuu-Suomesta Espanjan "aurinkoon". Barcelona on tosin niin pohjoisessa, lähellä Ranskan rajaa, ettei sielläkään tuohon aikaan enää mitään huikaisevia helteitä ollut. Päivisin kuitenkin aurinko lämmitti mukavasti, vaikka lämpöasteet alle 20:n jäivätkin. Iltaisin oli kuitenkin aika vilpoista, 10-12 -asteista.

Hotellimme oli Vanhassa kaupungissa lähellä katedraaliaukiota, josta oli mukava lähteä vanhan kaupungin kujien vilinää katselemaan tai kuulua Ramblasia pitkin rantaan huvialuksia katselemaan. Ostimme taas kolmen päivän bussi/metroliput, ja pääsimme ajelemaan mielin määrin pitkin laajaa kaupunkia.



Barcelonan kuuluisa maamerkki Sagrada Familia, joka tosin läheltä nähtynä oli melko synkkä kolossi, vaikutelmaa ei vähentänyt keskeneräisyys ja rakennustelineet. Saisivat jo lopettaa rakentamisen, Gaudin arkkitehtuuria ei pysty kukaan muu matkimaan.

Lisää Gaudin luomuksia nähtiin Güellin puistossa, jossa kuuluisa arkkitehti myös asui rakennusaikana pienessä mökissä.

Barcelona on sikäli aika harvinainen suurkaupunki, että sillä on iso uimaranta aivan kaupungin keskustassa Barcelonetassa. Kesällä siellä on kuhinaa, nyt oli vain joitakin ulkoilijoita ja tietysti turisteja. Ja piti toki käydä kokeilemassa veden lämpötilaa (aika vilposta oli) ja niinpä holahti toinen kenkä vettä täyteen kun en osannut sitä seitsemättä aaltoa varoa. Nuhahan siitä sitten seurasi.

Kaupungin nimikkosukellusvene oli kovin pienikokoinen ja sijaitsee lähellä entistä olympiakylää, joka nyt on asuinalueena

Erilaisia esiintyviä "taiteilijoita" riitti joka paikkaan. Tämä päätön mies soitteli hotelliamme vastapäätä katedraalin aukiolla.

Ja sisällä katedraalissa oli lintuallas! (Jouduimme menemään sisään juoksujalkaa, kun erehdyimme antamaan lantin rapuilla istuvalle kerjäläiselle, jolloin muutkin samaa tointa harjoittavat ryntäsivät porukalla peräämme;-)

Teimme retken myös hieman pohjoisempaan Figueresiin, jossa on tunnettu Dali-museo. Virkistävä poikkeus usein niin samalaisten museoiden joukossa, mutta tunnetuimpia teoksia siellä ei ollut paitsi luonnoksina.

Dalin maailma on nurinkurinen: kun napista painoi, alkoi auton sisällä sataa.