Heinäkuun alkupäivinä lähdimme uudella innolla kohti Eurooppaa, tällä kertaa suunnitelmissa mm. Pariisi. Ensin laivalla Rostockiin ja saman päivän illaksi ehdimme Lübeckiin yöksi. Sieltä länteen lähdettäessä on paha tulppa, Hampuri ja Elbe, josta ei ylityspaikkoja olekaan ihan valittavaksi asti. Päätimme kiertää Hampurin itäpuolelta ja ylitimme Elben Lauenburgin paikkeilta. Sitten suuntasimme kohti Alankomaita ja koimme sellaisenkin ihmeen, että olimme leirintäalueen ainoat yönyliasiakkaat (Rethemissä), joille oli varattu maavallein eristetty alue joen rannalta, toisella puolen vallia oli tyypillinen saksalainen mökkikaravaanarialue, katetut vaunut + puutarha ympärillä. Hiljaista oli kyllä sielläkin. Ja silti piti vaihtaa paikkaa, kun vieressä kasvava puu rupesi tiputtelemaan tahmeita piikkipalloja niskaan. Aamusella ei respassa ollut ristinsielua ja portti kiinni tietysti. Päästiin sentään lähtemään kun joku työmies tuli avaamaan puomin.
Padonrakentajien muistomerkkiSutjakkaasti ylitimme Hollannin rajan ja ajelimme keskellä tosi aakeeta laakeeta, tosin kanavat olivat kummallisesti peltoja korkeammalla ja tasaisin väliajoin oli suuria maataloja, joissa ennenmuinoiseen suomalaistapaan asunto oli toisessa päässä ja karjasuojat + varastot toisessa. Kooltaan ne muistuttivat pieniä kirkkoja. Tulimme patoa pitkin kulkevalle moottoritielle, ja pysähdyimme sinne katselemaan maisemia ja ihmettelemään padon valtavaa kokoa. Toisella puolen aukeni Atlantti ja toisella suuri sisäjärvi IJsselmeer. Bongasimme siellä suomalaisiakin, maripaidoista ei voinut erehtyä. Sää vain oli melko sateinen ja näkyvyys kehno. Sitten jatkoimme kohti Amsterdamia, mitä nyt pysähdyimme Edamiin ostamaan edamia, maustettuja ja maukkaampia juustoja kuin meikäläisten meijerien vastaavat.
Edam, mainio juustopuoti punaisen markiisin takana ja ikivanhat talot sinne tänne kallellaan
Kotieläimet tarpeeseen: kuttu koirankopissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti