Atlantin rantaa

Jatkettiin matkaa eteläänpäin ja poikettiin vielä yhdessä juustokaupungissa, Goudassa. Tällä kertaa tutustuminen Belgiaan jäi hyvin ohimeneväksi, tullaan varmaan toiste paremmalla ajalla. Ranskan puolella ajeltiin pitkin rantatietä ja pysähdyttiin Dunkerquessa, joka on parhaat päivänsä jo nähnyt lomakaupunki rannikolla. Atlantilta puhalsi kolea tuuli eikä kukaan uskaltautunut uimaan tai aurinkoa ottamaan kilometrien mittaisella hiekkarannalla. Kaupungissa riitti tyhjiä hotelleja ja apeaa menneen ajan tunnelmaa. Calais'n kohdalla pysähdyttiin katselemaan lauttaliikennöintiä Englantiin. Kirkkaammalla säällä olisivat varmaan Doverin valkoiset kalliot näkyneet, nyt lautat hävisivät sumuun.

Ajelimme hienoa rantatietä kohti Normandiaa (joka oli seuraava etappimme, miestä kun tuo sotahistoria kiinnostaa). Matkan varrelle sattui nättejä pikkukyliä ja -kaupunkeja, mutta jonkinverran myös röttelöitä. Erityisesti ihmettelimme Boulognen kaupungissa upeaa hiekkarantaa, jonka toisessa päässä oli savuava synkkä teollisuuslaitos pilaamassa koko rannan.

Etretat, jossa meri on muovannut komeat holvit kallioon

Jonkinasteinen pettymys oli Le Havren kaupunki, sota oli aikanaan tuhonnut suuren osan kaupunkia ja tilalle oli pystytetty katu toisensa perään yksitoikkoisia laatikkokerrostaloja. Ei ollut kovinkaan tyypillistä arkkitehtuuria Ranskassa. Kaupungin kohdalla Seine laskee mereen ja joen suiston ylittäminen valtaisan korkeaa siltaa myöten oli elämys sinänsä.

Deauville-Trouvillen kaksoiskaupungin kasino ja etualalla kaupukeja rajaavan joen mutapohjaa (oli laskuveden aika)

Deauville on pariisilaisten lomakaupunki ja ero köyhempään Trouvilleen oli selkeä: monet rannan taloista muistuttivat pieniä satulinnoja torneineen ja hienoine puutarhoineen. Päädyimme yöksi pienelle campingille meren rantaan ja saimme iltamyöhään ihailla rannikon kaupungeista, jopa Le Havresta asti näkyviä komeita ilotulituksia. Oli Ranskan kansallispäivä 14.7.

Amsterdamiin

Pieniä vaikeuksia pakkasi navigoinnissa olemaan kun perinteisten karttojen avulla suunnistettiin silloin vielä; hollantilaiset paikannimet tyyliin Ougabougadougawaard tai Harlemmermeer tuottivat päänvaivaa kun niitä koitti kartoista etsiä. Hyvissä ajoin iltapäivällä löydettiin silti Amsterdamiin ja parkkeerattin campingille lähelle Schipholin lentokenttää (Het Amsterdamse Bos). Hiukan nukkavieru ja toisella kädellä hoidettu paikka, mutta Damiin oli hyvät liikenneyhteydet.

Alueen vierestä päästiin kätevästi bussilla keskustaan, jota kiertelimmekin väsyksiin asti. Varsinkin keskustorilla oli kaiken aikaa jotain häppeninkiä menossa ja kansaa kamalan paljon. 'Eläviä patsaita', puujalkaukkoja, jonglöörejä ja muuta esiintyjää löytyi joka lähtöön ja myös epämääräisiä tyyppejä, jotka taisivat kytätä turistin kukkaroa. Ympärillä oli paljon mukavia, tosin aika hintavia katukahviloita ja putiikkeja. Kuuluisia Coffee Shopeja ei tielle osunut, mutta muutamia valitettavan huononnäköisiä huumeidenkäytön uhreja kylläkin.

Keskustori ja kuninkaanlinna

Eksyttiin myös punaisten lyhtyjen alueen kujille, jotka tosin päiväsaikaan olivat aika autioita ja tavallisen näköisiä. Saimme kulkea hiljaista kanavanvartta kaikessa rauhassa, mutta takanamme tuli pari humalaista (meri?)miestä (vai liikemiehiäkö nuo olivat??). Heti putkahti sivukadulta tumma miekkonen ja ryhtyi innolla hieromaan kauppaa. 'No, not interested' kuului takaamme ja sitten ruvettiinkin opettamaan sutenöörille suomea: 'I love you is in Finnish: minä rakastan sinua.' Taas bongattiin suomalainen maailmalla ja opetustehtävissä vielä! ;-O)

Lähdettiin länteen (2004)

Heinäkuun alkupäivinä lähdimme uudella innolla kohti Eurooppaa, tällä kertaa suunnitelmissa mm. Pariisi. Ensin laivalla Rostockiin ja saman päivän illaksi ehdimme Lübeckiin yöksi. Sieltä länteen lähdettäessä on paha tulppa, Hampuri ja Elbe, josta ei ylityspaikkoja olekaan ihan valittavaksi asti. Päätimme kiertää Hampurin itäpuolelta ja ylitimme Elben Lauenburgin paikkeilta. Sitten suuntasimme kohti Alankomaita ja koimme sellaisenkin ihmeen, että olimme leirintäalueen ainoat yönyliasiakkaat (Rethemissä), joille oli varattu maavallein eristetty alue joen rannalta, toisella puolen vallia oli tyypillinen saksalainen mökkikaravaanarialue, katetut vaunut + puutarha ympärillä. Hiljaista oli kyllä sielläkin. Ja silti piti vaihtaa paikkaa, kun vieressä kasvava puu rupesi tiputtelemaan tahmeita piikkipalloja niskaan. Aamusella ei respassa ollut ristinsielua ja portti kiinni tietysti. Päästiin sentään lähtemään kun joku työmies tuli avaamaan puomin.

Padonrakentajien muistomerkki

Sutjakkaasti ylitimme Hollannin rajan ja ajelimme keskellä tosi aakeeta laakeeta, tosin kanavat olivat kummallisesti peltoja korkeammalla ja tasaisin väliajoin oli suuria maataloja, joissa ennenmuinoiseen suomalaistapaan asunto oli toisessa päässä ja karjasuojat + varastot toisessa. Kooltaan ne muistuttivat pieniä kirkkoja. Tulimme patoa pitkin kulkevalle moottoritielle, ja pysähdyimme sinne katselemaan maisemia ja ihmettelemään padon valtavaa kokoa. Toisella puolen aukeni Atlantti ja toisella suuri sisäjärvi IJsselmeer. Bongasimme siellä suomalaisiakin, maripaidoista ei voinut erehtyä. Sää vain oli melko sateinen ja näkyvyys kehno. Sitten jatkoimme kohti Amsterdamia, mitä nyt pysähdyimme Edamiin ostamaan edamia, maustettuja ja maukkaampia juustoja kuin meikäläisten meijerien vastaavat.

Edam, mainio juustopuoti punaisen markiisin takana ja ikivanhat talot sinne tänne kallellaan

Kotieläimet tarpeeseen: kuttu koirankopissa

Työmatka Lontooseen

Marras-joulukuun vaihteessa käytiin muutaman työkaverin kanssa Lontoon Online-messuilla.

Osa meistä asusteli Kensingtonin kaupunginosassa, jossa oli mukavia pikku ravintoloita, paljon erilaisia putiikkeja ja lyhyt kävelymatka messuille Olympia-halliin.

Myös kuuluisa Harrodsin tavaratalo oli lähettyvillä, ostosten teko siellä olisi tosin käynyt aivan liikaa kukkarolle.


Yleiskuvaa messujen näyttelyhallista. Esitelmiä kävimme kuuntelemassa yläkerran luentosaleissa.


Ydinkeskustaan mentäessä matkan varrelle osui myös Royal Albert Hall, jossa järjestetään suuria konsertteja.

Pan-patsas Kensingtonin puistossa

Luentojen ja näyttelyihin tutustumisen ohella jäi aikaa myös nähtävyyksien katseluun. Tällä kertaa päätin tutustua perusteellisemmin Toweriin, ensin opastetulle kierrokselle ja sitten vielä erikseen kruununjalokivien näyttelyyn. Näyttelyssä väki kuljetettiin rivakasti liukuhihnan avulla ohi tärkeimpien timanttien ja kalleuksien, ei päässyt kukaan tekemään tulppaa jonon etenemiseen.

Kaikille tuttu Lontoon näkymä: Tower Bridge