Säät heikkenivät ja ajelimme pitkät pätkät kaatosateessa kohti eteläisempiä seutuja. Matkan varrella yövyimme mm. Regensburgissa, jonka vanhassa kaupungissa oli mukavaa kierrellä ja istuskella katukahvilassa (katselemassa esitteitään tyrkyttäviä sinisiä mainosmiehiä).
Tonavan yli menee roomalaisaikainen silta...
ja joen rannalla on vähän uudempaa perua oleva siipirataslaiva.Jatkettiin matkaa kohti Chiemseetä, kun yhtäkkiä Magellanista loppui virta (vehje kulutti pattereita aika lailla, kun siinä ei ollut tupakansytyttimeen sopivaa liitintä). Yritin vaihtaa ne lennossa, mutta se ei onnistunut vaan laite mykistyi täysin. Piti nopeasti kaivaa karttakirja esiin, että osuttiin järven rantaan campingille. Harmitti kyllä että näinkö alkumatkasta navigointi lopahti, oli ollut kiva seurailla maisemia, kun ei tarvinnut koko aikaa vilkuilla kartasta missä mennään. Istuskeltiin pihatuoleilla ihmettelemässä, että saisikohan sitä korjattua, kun siihen tuli vaalea nainen kyselemään ollaanko suomalaisia. Pitihän se myöntää. Hän oli 30 vuotta sitten nuorena tyttönä lähtenyt miniäksi Müncheniin ja ilahtui nähdessään maanmiehiä. Siinä sitten valiteltiin, että GPS on simahtanut ja hän ilmoitti siihen iloisesti: 'Jos minun Peter ei saa sitä korjattua, niin ei saa kukaan muukaan'. Ja Peter sen myös korjasi. Avasi, ruuvaili hetken, joku mikä oli ennen über oli nyt unter, taas toimi ja me kummasteltiin, että voiko näin hyvää säkää ollakaan.
Päästiin Peterin ja vaimonsa kyydissä myös baijerilaisille kyläjuhlille, orkesterit soittivat, nahkahousut kallistelivat tuoppia ja hihkuivat musiikin mukana, mutta eivät sentään ruvenneet jodlaamaan. Kuvassa perinteisempi yhtye, lisäksi löytyi rokkia nuorisolle ja muuta musaa sopivasti.
Chiemsee. Uimassakin käytiin kun sää oli helteinen, mutta vesi oli aika kylmää ja ranta kivikkoinen. Kiersimme järven eteläkautta (moottoritie kulkee siellä aivan rannassa) ja sitten lähdimme kohti Itävaltaa. Seuraava etappimme oli Salzburg. Kiertelimme kaupunkia jonkun aikaa, ja lähdimme sitten etsimään yöpymispaikkaa. Silloin tuli ensi kerran eteen eräs navigoinnin haittapuolista: uskaltautuminen kaikenlaisille kinttupoluille. Paperikarttojen avulla suunnistettaessa pyrittiin pysyttelemään enemmänkin pääteillä, mutta nyt päädyttiin kirjaimellisesti pellolle. Emme päässeet kääntymään aikomastamme risteyksestä, sillä kyseessä olikin ylikulkutie, jota Autorouten kartta ei näyttänyt. Katsoin uuden reitin pienempiä teitä pitkin, mutta sillä keinoin päädyttiinkin ylös mäelle pientaloalueelle, jossa ei ollut läpikulkutietä, vaikka kartalla se oli. Onneksi saatiin auto käännettyä omakotitalon pellolla ja toisen kerran vielä huoltsikan pihassa, ennenkuin päästiin ulos kaupungista.